Harvinaisen lyhyen työviikon jälkeen pysähdyin miettimään työyhteisöä noin suuremmassa mittakaavassa.
Erityisesti sitä mikä on oma roolini siinä ja minkälaiset ovat muiden roolit ja miten ne vuorovaikutuksessa toisiinsa luovat vallitsevan ilmapiiri.
Jokainen meistä on varmasti tavannut urallaan kaikenlaisia rooleja, osa luontaisia, osa opittuja ja teennäisiä.
On työyhteisöjä joissa suorastaan sanattomasti kannustetaan pitämään mölyt mahassaan. Yhteisöjä joissa piintynyt kulttuuri on se joka määrittää, ei vain nykyhetkeä, vaan myös tulevaisuutta.
Nämä työyhteisöt ovat yleensä niitä joissa henkilökunnan vaihtuvuus on suurta, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.
Vallalla oleva kulttuuri on niin voimakkaasti juurtunut etteivät vanhat työntekijät sitä enää edes havaitse vaikka se aiheuttaa pahaa oloa.
Näin noidankehä jatkaa pyörimistään, tavat opetetaan uusille tulokkaille jotka yleensä katoavat hyvinkin nopeasti muihin maisemiin.
Tällaisessa tilanteissa kaivattaisiin uutta näkökulmaa, jotakuta ihmistä tai jotain tapahtumaa joka ravistaa työyhteisöä juurista lähtien.
Koska vain silloin kun perusturvallisuus järkkyy, osaamme katsoa itsemme ulkopuolelle.
Perusturvallisuus työssä on totutut tavat, opitut perinteet ja ennenkaikkea rutiini.
Rutiini, joka alunperin tuli helpottamaan työntekoa, tekee nyt työn suorittamisesta pakkopullaa.
Ikävä kyllä, rutiininomaisesti pyrimme työn ulkopuolella unohtamaan oman työmme jotta jaksaisimme seuraavana päivänä palata ahertamaan.
Kukapa meistä vapaaehtoisesti tarkastelee omaa tekemistään, omaa persoonaansa tai rooliaan missä tahansa yhteisössä kriittisesti? Harva meistä jaksaa olla se joka nousee esille ja herättelee ympärillään, jos ei nyt keskustelua, niin ainakin ajatuksia. Se on rankka taakka kantaa jos muu työyhteisö ei ole suostuvainen kriittiseen tarkasteluun.
Ja juuri sitä kaipaa varmasti sinunkin työyhteisösi.
Ilman oman toiminnan tarkastelua, et osaa ymmärtää kuinka toimintasi työyhteisössä vaikuttaa muihin.
Ilman sitä että ymmärrät oman roolisi, et pysty näkemään muiden rooleja.
Ilman roolien ymmärtämistä ei työyhteisö pysty koskaan kehittymään kuin negatiivisempaan suuntaan.
Ja ilman positiivista suuntaa ei työyhteisö kanna työntekijää huonoinakin hetkinä.
Positiivinen ilmapiiri on kaiken a ja o kun puhutaan työssäjaksamisesta.
Mutta positiivisuutta ei luoda tyhjästä...
Joten, kun seuraavan kerran suuntaat työpaikalle, mene sinne hymy huulilla. Toivota hyvät huomenet jokaiselle katsekontaktin kera ja muista olla kiitollinen siitä työstä mitä muut ympärilläsi tekevät. Näin varmistat sen että saat itse osaksesi kiitollisuutta.
Jokainen teistä on työyhteisölle aivan yhtä tärkeä, tee siis selväksi muille että arvostat heitä.
Ole se joka aloittaa positiivisen noidankehän!
-------------------------
-Joukkueen vahvuus on jokainen siinä oleva yksilö, yksilön vahvuus on joukkue-
Phil Jackson, valmentajalegenda
-------------------------
Aurinkoista viikonloppua jokaiselle ihanalle yksilölle!
-Coutsi-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti