Mietin pitkään ja hartaasti ekan postauksen ideaa..
Useampia erilaisia vaihtoehtoja kävi päässä ja halusin saada tämän iskevästi käyntiin, mutta ajatusta siitä miten se tapahtuu ei vain tullut.
Joko liian kaukainen ajatus omasta elämästä, tai liian suuripiirteinen jotta sen saisi mahtumaan alle tuhanteen sanaan.
Kunnes tänään olin rakkaan tyttäreni kanssa läheisessä kauppakeskuksessa kaakaolla ja aloin seurata hänen tekemisiään leikkipisteellä.
Pidemmän aikaa yksin riehuttuaan, hän alkoi kaivata kaveria. Ja yhtäkkiä samanikäinen, samankokoinen pieni neiti asteli portista sisään ja kymmenisen sekuntia myöhemmin nämä kaksi pientä leikkivät jo yhdessä.
Leikki muuttui koko ajan, vetovuoro vaihteli lapselta toiselle ja toisen ideat otettiin koko ajan huomioon ja käytäntöön..
Vaivuin ajatuksiin, samassa kun kahvilan muut asiakkaat saivat nauttia riemunkiljahduksista ja lentävistä pehmoleluista.
Aloin miettiä lapsia ja heidän tapaansa havainnoida maailmaa.
Ennenkaikkea sitä miten lapsi hyväksyy kaiken minkä edessään näkee.
Lapsi pitää asioita, jos ei nyt normaaleina, niin ainakin hyväksyttävinä.
Oli kyse leikkikaverista, muista ihmisistä, ympäristöstä tai läheisen aikuisen arvoista.
Tästä seuraa omituinen kasa mietelmiä, jotka ovat tämän ensimmäisen kirjoituksen pääteema.
Milloin lapsi oppii arvostelemaan, tuomitsemaan ja jopa hylkäämään asioita?
Onko se synnynnäistä vai opetammeko me heille sen?
Miksi lapsenomainen tapa katsoa maailmaa on meille niin vieras ja, jopa lapsellinen?
Näihin ajatuksiin lopulta havahduin kun leikkitoveri toivotteli iloisesti heipat minullekin.
Lähtiessämme leikkipailta oma tyttäreni totesi iloisena: "Toi oli kiva tyttö, vaikken mä tienny sen nimeä niin sen kanssa oli hauska leikkiä"
Ehkäpä tässä lapsen tavassa katsoa maailmaa on sitä jotain?
---näin postauksen loppuun olen ajatellut laittaa aina asian tiimoilta lainauksen, katsotaan kauanko kestää---
"Lapset ovat kuin märkää sementtiä, mitä tahansa siihen putoaa niin se jättää jäljen"
-dr. Haim Ginott-
Lapsenomaisempaa iltaa toivottelee
-Coutsi-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti