Luopumisen tuska

Kun on tätä elämää ehtinyt jo hetken elää, on oppinut katsomaan asioita monelta kantilta.
Oppinut arvostamaan jokaista hetkeä joka tähän on tuonut.
Oli se kipeä tai onnellinen, ilman niitä en olisi saavuttanut nykyhetkeäni.

Olen viime hetket elämässäni viettänyt luopuessa jostakin minulle hyvin rakkaasta. Koska olen harvinaisen kovakalloinen tapaus, on luopuminen minulle tärkeistä asioista vaikeaa.
Vielä siinäkin vaiheessa kun jokainen solu minussa huutaa irtipääsyä,
uskon vakaasti että voin korjata tilanteen tai asian.

Joskus, on parempi päästää irti.
Joskus, on parempi luottaa siihen pieneen ääneen joka sanoo että et voi asiaa enää auttaa ja vain revit itsesi hajalle jatkamalla.

Uskon vakaasti siihen että elämä jatkaa matkaansa, se ei odota meistä ketään.
Jos emme ole valmiita hyppäämään uudestaan sen kelkkaan, raahaa se meitä perässään kunnes löydämme voimamme ja otamme jalat alle.
Joskus, sitä voimaa ei löydy ja polulle eksyy ehkä ihminen tai asia joka auttaa meidät yli luopumisen tuskasta.
Joskus, ja tämä on todella harvoin ainakin omassa elämässä, se luopuminen on itsessään se asia joka parantaa meidät.

Mutta mistä tietää koska antaa periksi ja koska pitää kiinni, sitä en osaa sanoa.

Sen voin sanoa että jos jokaiseen hetkeesi elämässä suhtaudut positiivisesti, ottaen sen ilon irti kaikesta mitä matka on tarjonnut, on ne ikävät ja surulliset hetket helpompi kääntää voimavaraksi.

Ihmisiä ja asioita kulkee elämissämme jatkuvasti, osa pysyy ja osa jatkaa matkaa. Jokainen näistä tarjoaa meille mahdollisuuden ottaa opiksi ja nauttia matkasta.

Kipu on osa elämää, mutta siihen ei saa jäädä kiinni.
Pitää nousta ylös, pyyhkiä pölyt ja nostaa katse ylös.
Matka jatkuu, vaikka alkuun takellellen.
Nauti niistä ilonhetkistä joita olet kokenut, kipu menee ohi mutta onni pysyy.

-----------------------------------------
Life is a journey, not a destination
-Ralph Waldo Emerson-

Iloista kesäkuun loppua

-Coutsi-