Kehuista, niiden vastaanottamisesta ja itsen arvostamisesta

Suomalaiseen luonteeseen kuuluu jopa häiritsevissä määrin itsen vähättely. Jopa silloin kun itsen kehumiselle on aihetta. 

Kävin äskettäin aiheen tiimoilta pitkän keskustelun rakkaan ystäväni kanssa puhelimitse. Juttelimme tavalliseen tapaan niitä näitä, aiheen polveillessa milloin mihinkin suuntaan. Hänen kanssaan keskustelut kattavat joka kerta ainakin suuria tunteita, jos eivät useita aihealueita. Ei ole asiaa josta emme voisi puhua yhdessä ja se on elämän varrella ollut valtava rikkaus!

Puhuessamme eksyimme kehujen vastaanottamisen ääreen. Tämä asia on meille molemmille ollut elämän varrella vaikea. Huolimatta monesta hyvästä asiasta joita olemme matkallamme saaneet aikaan, on sen tunnustaminen itselle ollut vaikeaa. Emme osaa nähdä hyvää itsessämme tai teoissamme, josta syystä toisten tarjoama ylistys on vaikea vastaanottaa.

Nyt olemme molemmat yli 40-vuotiaita, eikä tilanne ole silti parantunut elämänkokemuksen karttuessa. Ystäväni on omien mielenterveyden kokemusten kautta saanut mahdollisuuden toimia puhehenkilönä ja näin tukea toisia joiden mielenterveys horjuu. Tämä on hänelle kuin omiaan, sillä koko elämänsä hän on ollut esiintyjä ja loistanut keskipisteenä ollessaan. Silti, kun hänelle taannoin tarjottiin kehuja asian tiimoilta, hän torjui ne vähätellen itseään. Sillä kehujen vastaanottaminen ei ole helppoa.

Tarjosin hänelle seuraavaa ajatuskulmaa, kehuisitko itse samassa asemassa olevaa ihmistä? Ja jos kehuisit niin miksi et kehuisi itseäsi?

Pata kattilaa soimaa...itse teen aivan samaa. Olen uuden harrastuksen myötä nyt enemmän esillä kuin aiemmin ja tapaan ihmisiä tämän kapean aihealueen tiimoilta. Palaute on ollut järjestäen positiivista ja sen ymmärtäminen, että minun mielipiteeni omasta arvostani ei korreloi toisen kehuihin, on outoa.  

Oman arvon näkeminen, samalla tavalla kuin sen toiset meissä näkevät, on vaikeaa meistä monelle. Usein olemme paljon parempia tekemisissämme ja sanomisissamme kuin annamme itsemme ymmärtää. 

Seuraavan kerran kun kuulet sinua kehuttavan, pysähdy hetkeksi ja mieti että ansaitsisiko vastaavassa asemassa oleva ihminen kehuja sinulta? Jos vastaus on kyllä, niin myös sinä ansaitset. Älä anna suomalaisen kansanluonteen, tai oman arvontunteesi estää sinua ymmärtämästä omaa arvoasi. 

Jokainen meistä on kehujen arvoinen onnistuessamme.

"Me käyttäydymme niin kuin mukavuudet ja ylellisyys olisivat elämän päätarpeita, vaikka onnellisiksi tullaksemme tarvitsemme vain jotakin mistä innostua" 

-Charles Kingsley-

Käy katsastamassa rakkaan ystäväni, Tuukan, blogi Addison ja BiPo

Hetkien tärkeydestä

Näinhän siinä kävi että nelisen kuukautta pääsi vierähtämään huomaamatta.
Oman elämän tohinoissa, oman pään kamppailuissa ei ehtinyt koneen äärelle tai jaksanut avata ajatuksiaa.
Kiirusta pitää, jos ei ota aikaa ja siitä komeasti aasinsillalla.....



Milloin SINÄ olet viimeksi pysähtynyt?

Milloin olet viimeksi ottanut aikaa itselle, katsonut ympärillesi ja nauttinut siitä hetkestä joka kuluu?

Kävellyt metsässä vain kuunnellen luonnon ääniä? Maannut sängyllä tai sohvalla tai lattialla ja kuunnellut musiikkia tai hiljaisuutta?

Vain ollut olemassa?



Jos olet itsellesi rehellinen, siitä taitaa olla kulunut jo jokunen hetki.
Mikäli vastauksesi oli jotakin muuta kuin "juuri äsken", on suuri mahdollisuus ettet ole sitä tehnyt hetkeen tai ikinä.

Valitettavan harva meistä jaksaa keskittyä siihen, elämämme on niin hektistä.

Ja kuitenkin, kaiken tämän kiireen ja tohinan keskellä, olisi tärkeää saada se oma aika. Edes hetkinen jossa voisimme vain olla, ilman pakottavaa tarvetta tehdä.

Koska stressi, joka on osa jokaista päiväämme, on meille pahasta. Se tuhoaa niin mieltä kuin kehoa. Jatkuvan suorittamisen elämätapa kuluttaa loppuun kovimmatkin meistä ja kynttilän polttaminen molemmista päistä ei jätä jäljelle paljoakaan.




Aina meillä ei ole mahdollisuutta valita sitä mitä elämässämme tapahtuu, mutta voimme päättää kuinka siihen reagoimme.

Joten tässä pieni harjoitus, keston saat itse päättää.

PYSÄHDY

SULJE SILMÄSI

HENGITÄ SYVÄÄN

KESKITY VAIN HENGITTÄMISEEN

TOISTA KUNNES TUNNET OLEVASI RAUHALLINEN


______________________________________________

" Hidasta ja nauti elämästä. Kiiruhtamalla et menetä ainoastaan näkymiä vaan ymmärryksen siitä mihin olet menossa ja miksi"
-Eddie Cantor-
______________________________________________

Iloista lauantaita kaikille,
pitäkää huolta itsestänne!

-Coutsi-

Onni, sinä, NYT

Niin, siinä kai se blogikirjoitus on sitten pähkinänkuoressa.
Kesälomalla vihdoin on aikaa maata lattialla ja miettiä syntyjä syviä ja tämä pälkähti päähäni kiitos mahtavan keskustelukumppanin.


Jokainen meistä väittää että tuntee itsensä. Jos kysyisin sinulta kolmea asiaa jotka määrittävät sinua ihmisenä, vastauksena saisin iloista/energistä/positiivista/ynnämuuta hyvinkin tuttua sanahelinää. Asioita joita oletamme toisen haluavan meistä kuulla vaikkemme ehkä ole varmoja kuinka tarkkaan osumme itseemme kuvauksellemme.

Vietämme valtavasti aikaa korjaten itseämme. Joko ulkomuoto mättää tai ruokavalio. Olemme joko liian kalpeita, liian lihavia tai liian laihoja.  Emme koskaan ole täysin tyytyväisiä, oli sitten kyse paksuista nilkoista, näppylöistä tai jenkkikahvoista.

Toki valitamme myös sisäisistä asioista, mutta kohtelemme niitä niinkuin emme pystyisi asiaan vaikuttamaan. Stressi, univaje, masennus ynnä muut ovat oireita siitä että sisällämme ei kaikki ole kunnossa.
Huolet, murheet ja surut ovat kaikki konkreettisia asioita jotka vaikuttavat meihin kaikkiin.
Aivan kuten ilo ja onnikin.
Se mitä meille tapahtuu elämässä, siihen emme suuressa mittakaavassa voi vaikuttaa paljoakaan.
Mutta siihen miten suhtaudumme meille tapahtuviin asioihin voimme vaikuttaa.
Ja se on suurin ero asioista selviämisen ja aidon elämisen välillä.


Meihin, suomaisiin varsinkin, tuntuu olevan istutettu kyynikon siemen jota hoivaamme innolla.
Asiat eivät koskaan ole hyvin vaan aina on jotain...aina on jotain mikä voisi olla paremmin.
 Ja se on varmasti tottakin, mutta entä sitten?

Se että asiat voisivat olla paremmin on koodikieltä sille ettemme ole onnellisia nyt.
Että tämä hetki ei riitä vaan odotamme tulevaisuutta jossa kaikki on maagisesti loksahtanut kohdilleen, kovan työn tuloksena.


Siinä on vain yksi ongelma, se on tulevaisuudessa ja tulevaisuudesta voi ennustaa vain sen että se on ennustamaton.


Entäpä jos..?

Entäpä jos tämän luettuasi kulutat hetken tässä hetkessä, nauttien pienistä asioista ympärilläsi?
Jospa miettisit mitkä ovat sinussa ja elämässäsi niitä asioita jotka saavat sinut hymyilemään?

Entäpä jos kulutat pienen hetken siihen että olet onnellinen kaikesta siitä mitä olet jo saavuttanut, sillä olet kulkenut pitkän matkan!

Sinä juuri siinä ja tämä hetki, kesän lämpö ja valo. Asiat voisivat olla paljon huonomminkin =)

______________________________________________

"When life gives you lemons, make orangejuice and leave people wandering how the hell you did it!"

- ote ystävän some-sivuilta.

Lämmintä kesäiltaa kaikille!

-Coutsi-

Luopumisen tuska

Kun on tätä elämää ehtinyt jo hetken elää, on oppinut katsomaan asioita monelta kantilta.
Oppinut arvostamaan jokaista hetkeä joka tähän on tuonut.
Oli se kipeä tai onnellinen, ilman niitä en olisi saavuttanut nykyhetkeäni.

Olen viime hetket elämässäni viettänyt luopuessa jostakin minulle hyvin rakkaasta. Koska olen harvinaisen kovakalloinen tapaus, on luopuminen minulle tärkeistä asioista vaikeaa.
Vielä siinäkin vaiheessa kun jokainen solu minussa huutaa irtipääsyä,
uskon vakaasti että voin korjata tilanteen tai asian.

Joskus, on parempi päästää irti.
Joskus, on parempi luottaa siihen pieneen ääneen joka sanoo että et voi asiaa enää auttaa ja vain revit itsesi hajalle jatkamalla.

Uskon vakaasti siihen että elämä jatkaa matkaansa, se ei odota meistä ketään.
Jos emme ole valmiita hyppäämään uudestaan sen kelkkaan, raahaa se meitä perässään kunnes löydämme voimamme ja otamme jalat alle.
Joskus, sitä voimaa ei löydy ja polulle eksyy ehkä ihminen tai asia joka auttaa meidät yli luopumisen tuskasta.
Joskus, ja tämä on todella harvoin ainakin omassa elämässä, se luopuminen on itsessään se asia joka parantaa meidät.

Mutta mistä tietää koska antaa periksi ja koska pitää kiinni, sitä en osaa sanoa.

Sen voin sanoa että jos jokaiseen hetkeesi elämässä suhtaudut positiivisesti, ottaen sen ilon irti kaikesta mitä matka on tarjonnut, on ne ikävät ja surulliset hetket helpompi kääntää voimavaraksi.

Ihmisiä ja asioita kulkee elämissämme jatkuvasti, osa pysyy ja osa jatkaa matkaa. Jokainen näistä tarjoaa meille mahdollisuuden ottaa opiksi ja nauttia matkasta.

Kipu on osa elämää, mutta siihen ei saa jäädä kiinni.
Pitää nousta ylös, pyyhkiä pölyt ja nostaa katse ylös.
Matka jatkuu, vaikka alkuun takellellen.
Nauti niistä ilonhetkistä joita olet kokenut, kipu menee ohi mutta onni pysyy.

-----------------------------------------
Life is a journey, not a destination
-Ralph Waldo Emerson-

Iloista kesäkuun loppua

-Coutsi-

Oletko oman elämäsi pilotti vai matkustaja?

Kuukausi siinä vierähti, elämä osaa olla hektistä vaikka koettaa olla ottamatta kiirettä itselleen.
Mutta onneksi ajatuksia on kertynyt paljon, niistä seuraavassa osa.


Oletko koskaan pysähtynyt miettimään kuinka olet saapunut tämänhetkiseen määränpäähäsi?
Oletko siinä missä olet tarkoituksella, omasta tahdostasi, vai oletko ajautunut omien päätöstesi ja muiden ihmisten vaikutuksen kautta nykyiseen tilanteeseesi huomaamatta?
Oletko siellä missä haluat olla? Tai, ehkä kysymys joka jokaisen kuuluisi itselleen esittää on, oletko halunnut olla siinä missä nyt olet omassa elämässäsi?

Yllättävän moni ihminen kulkee automaattiohjauksella päivästä ja vuodesta toiseen.
Tiedät varmasti tunteen, maanantaina raahaudut arkisen aherruksen piiriin ja yhtäkkiä olet jo perjantaissa ilman että viikostasi on jäänyt sen suurempaa mielikuvaa.
Aika masentava ajatus, eikö?

Tätä on tullut pohdittua viime aikoina paljon, varsinkin kun elämässä on paljon vastuita ja velvollisuuksia. Kuulee puhuttavan siitä että pitäisi elää jokainen päivä kuin se olisi viimeinen.
Aivan kuin se tavallinen arki, ihan peruselämä, ei olisi vaivan arvoista.
Liian moni meistä elää elämäänsä odottaen jotain.
Perjantaita, kesää tai onnea.
Miksei se hetki, jota olet koko ikäsi odottanut, voisi olla juuri nyt?

Jos juuri nyt pysähdyt miettimään, mikä on elämässäsi tärkeää. Oletko onnellinen siinä missä olet? Oletko iloinen omasta olemassaolostasi, onnellinen siitä mitä elämä on sinulle tuonut?
Vai oletko kenties pettynyt siihen mitä olet saavuttanut, mitä sinulle on tarjottu?
Oletko jättänyt oman onnellisuutesi, omat halusi ja toiveesi, toteuttamatta vain siksi että odotat jotain vielä suurempaa?

Jokainen päivä sisältää onnea vaikka kuinka paljon, jos sitä osaa katsoa oikealla tavalla.
Jokainen hetki päivässäsi voi olla liki täydellinen jos niin haluat.

Ihminen on siitä kummallinen olento, että me emme ole kauhean helposti tyydytettävissä.
Kun olemme saaneet jotain mistä olemme haaveilleet, unohdamme sen nopeasti ja siirrymme haaveilemaan seuraavasta asiasta. Emme ole onnellisia siitä mitä meillä on juuri nyt vaan odotamme aina jotain suurempaa ja parempaa.
Kylmä totuus on se että kaikki tämä voi olla ohi hetken päästä ja jos olet siirtänyt onnellisuuttasi vain odottaen jotain mahtavampaa, voi olla että se suuri jokin on joko ohittanut sinut huomaamatta tai se jää saamatta.

Joten älä tuhlaa aikaasi jatkuvaan eteenpäin pyrkimiseen. Nauti siitä hetkestä missä olet juuri nyt.
Syleile rakasta, nauti keväisestä auringosta.
Ota hetken hengähdystauko ja arvosta sitä matkaa jolla olet, sillä se on sen arvoinen.

Ole oman elämäsi pilotti, älä matkustaja!

"Älä kiiruhda läpi elämän niin nopeaan että unohdat sekä missä olet ollut, mutta myös sen mihin olet matkalla. Elämä ei ole kilpailu, vaan matka josta tulisi nauttia joka askeleella"
-Stephen Richards-

Iloista vappua kaikille!

-Coutsi-

Virheistä, epätäydellisyydestä ja täydellisyydestä

Jokaisella meistä on varmasti ainakin yksi sellainen muisto, tapahtuma menneisyydessä josta olemme vähemmän ylpeitä. Useammilla niitä on lukuisiakin.

Nämä menneet virheet säilyvät mukanamme, kulkevat repussa joka hetki.
Osa niistä on pieniä asioita, sellaisia joista kerromme ehkä rakkaillemme kahden kesken.
Osa menneisyyden painolastista on suuria ja todella painavia juttuja ,jotka koetamme joko unohtaa tai ainakin salata muilta.
Osa niistä on sellaisia että niitä ei jaksa kantaa yksin, osa niin pieniä että emme enää edes muista niitä.

Jokainen tällainen asia, jota kadumme tai häpeämme, on kuitenkin tärkeä osa nykyisyyttämme. Ilman noita menneitä tapahtumia emme kuitenkaan olisi juuri tässä ja nyt.
Sinä et olisi siinä lukemassa tätä enkä minä kirjoittamassa lukemaasi.

Virheet, suuret ja pienet, ovat tärkeä osa elämää.
Itse koetan, alkujärkytyksen jälkeen, ottaa virheet avoimin mielin vastaan.
Virheistä oppii paljon enemmän kuin onnistumisista.
Yksikään meistä ei varmasti ole täydellinen, joten virheet ovat selkiö jota emme voi välttää.

Tulet tekemään virheitä myös huomenna ja ylihuomenna, ensi viikolla ja koko loppuelämäsi ajan.
Aivan kuten minäkin tulen tekemään virheitä, suuria ja pieniä.

Paras asia minkä voimme tehdä on hyväksyä se että virheitä tulee tehtyä ja useampiakin. VIrheitä, niin suuria kuin pieniäkin, on tulevaisuus täynnä.

Joten hyväksy se, ole iloinen siitä että teet virheitä.
Ilman virheitä, ei tapahdu kehitystä.
Ilman menneisyyden mokia en olisi se ihminen joka olen, etkä sinäkään olisi sinä.

Joten huomenna, tai hetken kuluttua, ota virhe vastaan ilolla. Ota se vastaan avosylin ja ota opiksi. Älä pelkää epäonnistua, se on tärkeä osa elämää
Ilman virheitä, ei onnistuminenkaan tunne miltään. Ilman virheitä, elämä olisi tasapaksua punnertamista koska emme osaisi iloista onnistumisesta.

 Ole siis ilolla epätäydellinen, nauti siitä.  Tähtää silti aina kohti täydellisyyttä, pitäähän tavoite olla korkealla!

-- Tiedän etten ole täydellinen, mutta olen ylpeä epätäydellisyyksistäni. Ne tekevät minusta minut---


Epätäydellisen täydellistä lauantaita jokaiselle!

-Coutsi-

Pohdintaa työyhteisöstä

Harvinaisen lyhyen työviikon jälkeen pysähdyin miettimään työyhteisöä noin suuremmassa mittakaavassa.
Erityisesti sitä mikä on oma roolini siinä ja minkälaiset ovat muiden roolit ja miten ne vuorovaikutuksessa toisiinsa luovat vallitsevan ilmapiiri.

Jokainen meistä on varmasti tavannut urallaan kaikenlaisia rooleja, osa luontaisia, osa opittuja ja teennäisiä.
On työyhteisöjä joissa suorastaan sanattomasti kannustetaan pitämään mölyt mahassaan. Yhteisöjä joissa piintynyt kulttuuri on se joka määrittää, ei vain nykyhetkeä, vaan myös tulevaisuutta.
Nämä työyhteisöt ovat yleensä niitä joissa henkilökunnan vaihtuvuus on suurta, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.
Vallalla oleva kulttuuri on niin voimakkaasti juurtunut etteivät vanhat työntekijät sitä enää edes havaitse vaikka se aiheuttaa pahaa oloa.
Näin noidankehä jatkaa pyörimistään, tavat opetetaan uusille tulokkaille jotka yleensä katoavat hyvinkin nopeasti muihin maisemiin.

Tällaisessa tilanteissa kaivattaisiin uutta näkökulmaa, jotakuta ihmistä tai jotain tapahtumaa joka ravistaa työyhteisöä juurista lähtien.
Koska vain silloin kun perusturvallisuus järkkyy, osaamme katsoa itsemme ulkopuolelle.
Perusturvallisuus työssä on totutut tavat, opitut perinteet ja ennenkaikkea rutiini.
Rutiini, joka alunperin tuli helpottamaan työntekoa, tekee nyt työn suorittamisesta pakkopullaa.
Ikävä kyllä, rutiininomaisesti pyrimme työn ulkopuolella unohtamaan oman työmme jotta jaksaisimme seuraavana päivänä palata ahertamaan.

Kukapa meistä vapaaehtoisesti tarkastelee omaa tekemistään, omaa persoonaansa tai rooliaan missä tahansa yhteisössä kriittisesti? Harva meistä jaksaa olla se joka nousee esille ja herättelee ympärillään, jos ei nyt keskustelua, niin ainakin ajatuksia. Se on rankka taakka kantaa jos muu työyhteisö ei ole suostuvainen kriittiseen tarkasteluun.

Ja juuri sitä kaipaa varmasti sinunkin työyhteisösi.
Ilman oman toiminnan tarkastelua, et osaa ymmärtää kuinka toimintasi työyhteisössä vaikuttaa muihin.
Ilman sitä että ymmärrät oman roolisi, et pysty näkemään muiden rooleja.
Ilman roolien ymmärtämistä ei työyhteisö pysty koskaan kehittymään kuin negatiivisempaan suuntaan.
Ja ilman positiivista suuntaa ei työyhteisö kanna työntekijää huonoinakin hetkinä.
Positiivinen ilmapiiri on kaiken a ja o kun puhutaan työssäjaksamisesta.

Mutta positiivisuutta ei luoda tyhjästä...

Joten, kun seuraavan kerran suuntaat työpaikalle, mene sinne hymy huulilla. Toivota hyvät huomenet jokaiselle katsekontaktin kera ja muista olla kiitollinen siitä työstä mitä muut ympärilläsi tekevät. Näin varmistat sen että saat itse osaksesi kiitollisuutta.
Jokainen teistä on työyhteisölle aivan yhtä tärkeä, tee siis selväksi muille että arvostat heitä.
Ole se joka aloittaa positiivisen noidankehän!

-------------------------

-Joukkueen vahvuus on jokainen siinä oleva yksilö, yksilön vahvuus on joukkue-
Phil Jackson, valmentajalegenda
-------------------------

Aurinkoista viikonloppua jokaiselle ihanalle yksilölle!
-Coutsi-